![[personal profile]](https://www.dreamwidth.org/img/silk/identity/user.png){kind=small}
emmuzkaLast week I got a call from a journalist. Would I allow myself to be interviewed about fan fiction? Okay, I said. When she called a day later, I found out that it was a personal interview, about fan fiction but also about me as a fiction writer (What writer? I write like a one fic per year) But she *also* had an idea: Would I write a example story for the paper? Okay, I said. (What I should have said was: 1)Are you really sure that you want a story from a person who has no merit whatsoever as a writer? and 2)You will get paid, I won't. Write your own damn article.)
Anyway. Then it came to the question of what to write, since it had to be something that the Finns would know about. She suggested Salatut elämät, a local soap opera, and James Bond. Naah, I said, Haven't seen it, didn't want to write about it. She was already scraping the bottom of the barrel when I suggested Finnish Idol judges. She was instantly thrilled and we continued the interview part.
And the point of the story is this: Almost accidentally, I got a fan fiction story published in the Finnish official media! (a collaboration of three mid-sized newspapers that no-one important reads, but whatever )And not only a fan fiction story, but a real people fic, about celebrities that are well known in here, and it's even a slash fic! (well, if you squint) I think that the journalist was so in a hurry that she didn't think twice about what was she actually offering to the print.
I don't believe that anything will come out of it (like the production company or the celebs mentioned blowing a fuse), but it could. So this is a first case of this kind and even when nothing happens, it's a still a statement in the media; You can continue doing this and nothing will probably happen.
Anyway, today the paper got out (you can find it in here, for example, but you can't read the article without paying). I haven't seen it yet since I don't read those papers, but she promised to send me one. For that, I will release my fic that I wrote for it. I swear that it will be that last fic ever that I will write in Finnish!
Paha veri
Suomen Idols
G, Asko/Jone
”Tämähän oli hyvä idea.” Nina oli tilannut jonkun akkamaisen sateenvarjodrinksun. Ihan piruuttaan. Se oli tilannut sellaiset heillekkin, mutta Jone ehti vaihtaa sen muuksi. Asko oli vain pyöräyttänyt silmiään, heittänyt sen paperisysteemiin hittoon ja kulauttanut drinkin kerralla.
Sir Einossa heidät nähtiin muutakin kuin ilkeinä tosi-tv juontajina tai kusipäinä julkkiksina. Mitä nyt muutaman kerran jäkeen ne alkoivat vihjata jo hankkivansa heille oman plakaatin seinälle. Jone ei osannut päättää, mitä olisi siitä oikein ajatellut.
Nina näytti jo siltä että se ei pistäisi enää mitään pahakseen. ”Miksei me istuta iltaa useammin? Maikkarilta ne sanoivat että pistäkää työajaksi, että keksikää hyviä heittoja siinä samalla.”
”Ha!”
”Eikun ihan oikeasti.” Nina nyökytti päätään pontevasti. Se oli jo ottanut muutaman.
Jone nojautui eteenpäin pöydässä. ”No maksaako ne laskun kans?”
Jo seuraavan lasillisen jälkeen Asko alkoi katsella kelloaan merkitsevästi. ”Ei kyllä mun täytyy tämän jälkeen mennä.”
Jostain syystä Jonea otti päähän tuollainnen hannaus. Jonen lähtö. Eikö heillä muka ollut mukavaa? ”Mihin sulla on kiire? Vaimon viereen nukkumaan?”
Asko nosti katseensa tuopista nopeasti, kuin hermostuneena. ”No mitä siitä vaikka menisinkin?”
Jonen oli ihan pakko kaivaa tätä lovea tikulla. ”Taitais olla kyllä joku muu osoite tiedossa?” Tai mitä se hänelle oikeasti kuului. Sanottua piti äkkiä keventää jollakin, mutta jotenkin aivot löivät tyhjää. ”Tai tuskin sentään, kun noi kaikki uudet joko tekee pornoa tai asuu vielä kotona.”
”Mitä sä oikein vihjaat?” Ylempien Voimien säännöt olivat selvät: Ei kiroilua eikä rivouksia lähetyksissä ja jos sekaannuit kilpailijoihin, se olikin sitten viimeinen temppusi. Kellään ei ollut hänen tietääkseen vielä tarvetta moiseen. Tai no, kiroiluun kylläkin, mutta ei siihen vakavampaan. Tarjontaa kyllä olisi ollut. Vahinko vaan että Suomessa taviksilla oli paha tapa olla pirun rumia.
”En mä vihjaa mitään, mä vain heitin.”
”Hei...” Ninakaan ei tykännyt siitä, mihin juttu oli menossa, mutta sillä olikin paha tapa nähdä Seiskan ja Iltiksen toimittajia joka nurkassa ja varjossa.
”Tai onks sulla joku syykin keksiä tollasia?”
Jone ei sanonut mitään. Asko nousi pöydästä, mutta suunnisti vain miestenhuonetta kohti.
Jone huomasi nousseensa toppuuttelemaan Askoa.
Nina katsoi ylös Joneen. ”No mitä- odotat siinä? Mene perään. Tässä on ollu jo pahaa verta tarpeeksi.”
Miestenhuone oli heitä lukuunottamatta tyhjä. Jone jatkoi suoraan Askon luo, niinkuin vain ihminen joka ei piittaa tippaakan toisen henkilökohtaisesta tilasta.
”Mitä hittoa? Mehän roikuttiin vaikka kuinka paljon yhdessä silloin eka kaudella, vain me kaks. Mihin se meni?” Tai silloin Asko oli roikkunut hänen perässään. Milloin hänellä vain liikeni aikaa, niin Asko oli messissä. Se oli ollut hyvää seuraa, ja vielä imartelevaa. Oltiin istuttu iltaa ja naurettu sille kun yleisö ruikutti että oltiin taas hirveitä. Siihen tottui helposti että aamuherätyksiin toinen toi kahvit ja Askolla oli parhaat pizzataksarit pikavalinnassa jos hän ehdotti että ei mentäisi mihinkään vaan tilattaisiin. Mutta tänä syksynä? Ei sitten niin mitään. Se oli moi ja hei ja se siitä. Jone ei ollut tajunnut kuinka nautittavaa aikaisempi oli ennen kuin sitä ei enää ollut.
”Ehkä mä vaan kyllästyin odottamaan.”
”Odottamaan? Niinkuin mitä?” Askolla taas sellainen pelästynyt ilme, niin kuin se olis sanonut jotain liikaa. ”Mä vain kyllästyin, ja piste! Mä kyllästyin niihin eukkoihin jotka liehu siinä sun ympärillä, ja siihen että vain sulla oli väliä!”
Yhtäkkiä Asko tuli kohti ja Jone ehti vain ajatella Siltä meni hermot ennenkuin hänet oli paiskattu seinää vasten. Asko piteli häntä takin rintamuksesta ja hänen ilmeensä vaati Jonen täydellisen huomion. Hetken Asko oli hiljaa ja vain kiristi otettaan Jonesta. Tällä kertaa hän mietti etukäteen, mitä sanoisi.
”Sua. Mä kyllästyin odottamaan sua.”
”Häh?” Jone ei tajunnut. Hän kieltäytyi tajuamasta.
Asko hengitti syvään ja hellitti takinpielistä. Hitaasti, silitellen. ”Eli älä ihmettele jos mua ei näy seuraavalla kaudella. Aijon sanoa niille että tuomaristossa on joko minä tai sinä, ja silloin ne ottaa sinut.”
”Mutta... Ei sun tarvi...” Jone elehti voimattomasti. Mutta kyllä tarvitsi. Sen he tiesivät molemmat.
It feels somehow shamefull to write in Finnish and especially about characters that you could theoretically meet in the street. Let's not do this again.
Anyway. Then it came to the question of what to write, since it had to be something that the Finns would know about. She suggested Salatut elämät, a local soap opera, and James Bond. Naah, I said, Haven't seen it, didn't want to write about it. She was already scraping the bottom of the barrel when I suggested Finnish Idol judges. She was instantly thrilled and we continued the interview part.
And the point of the story is this: Almost accidentally, I got a fan fiction story published in the Finnish official media! (a collaboration of three mid-sized newspapers that no-one important reads, but whatever )And not only a fan fiction story, but a real people fic, about celebrities that are well known in here, and it's even a slash fic! (well, if you squint) I think that the journalist was so in a hurry that she didn't think twice about what was she actually offering to the print.
I don't believe that anything will come out of it (like the production company or the celebs mentioned blowing a fuse), but it could. So this is a first case of this kind and even when nothing happens, it's a still a statement in the media; You can continue doing this and nothing will probably happen.
Anyway, today the paper got out (you can find it in here, for example, but you can't read the article without paying). I haven't seen it yet since I don't read those papers, but she promised to send me one. For that, I will release my fic that I wrote for it. I swear that it will be that last fic ever that I will write in Finnish!
Paha veri
Suomen Idols
G, Asko/Jone
”Tämähän oli hyvä idea.” Nina oli tilannut jonkun akkamaisen sateenvarjodrinksun. Ihan piruuttaan. Se oli tilannut sellaiset heillekkin, mutta Jone ehti vaihtaa sen muuksi. Asko oli vain pyöräyttänyt silmiään, heittänyt sen paperisysteemiin hittoon ja kulauttanut drinkin kerralla.
Sir Einossa heidät nähtiin muutakin kuin ilkeinä tosi-tv juontajina tai kusipäinä julkkiksina. Mitä nyt muutaman kerran jäkeen ne alkoivat vihjata jo hankkivansa heille oman plakaatin seinälle. Jone ei osannut päättää, mitä olisi siitä oikein ajatellut.
Nina näytti jo siltä että se ei pistäisi enää mitään pahakseen. ”Miksei me istuta iltaa useammin? Maikkarilta ne sanoivat että pistäkää työajaksi, että keksikää hyviä heittoja siinä samalla.”
”Ha!”
”Eikun ihan oikeasti.” Nina nyökytti päätään pontevasti. Se oli jo ottanut muutaman.
Jone nojautui eteenpäin pöydässä. ”No maksaako ne laskun kans?”
Jo seuraavan lasillisen jälkeen Asko alkoi katsella kelloaan merkitsevästi. ”Ei kyllä mun täytyy tämän jälkeen mennä.”
Jostain syystä Jonea otti päähän tuollainnen hannaus. Jonen lähtö. Eikö heillä muka ollut mukavaa? ”Mihin sulla on kiire? Vaimon viereen nukkumaan?”
Asko nosti katseensa tuopista nopeasti, kuin hermostuneena. ”No mitä siitä vaikka menisinkin?”
Jonen oli ihan pakko kaivaa tätä lovea tikulla. ”Taitais olla kyllä joku muu osoite tiedossa?” Tai mitä se hänelle oikeasti kuului. Sanottua piti äkkiä keventää jollakin, mutta jotenkin aivot löivät tyhjää. ”Tai tuskin sentään, kun noi kaikki uudet joko tekee pornoa tai asuu vielä kotona.”
”Mitä sä oikein vihjaat?” Ylempien Voimien säännöt olivat selvät: Ei kiroilua eikä rivouksia lähetyksissä ja jos sekaannuit kilpailijoihin, se olikin sitten viimeinen temppusi. Kellään ei ollut hänen tietääkseen vielä tarvetta moiseen. Tai no, kiroiluun kylläkin, mutta ei siihen vakavampaan. Tarjontaa kyllä olisi ollut. Vahinko vaan että Suomessa taviksilla oli paha tapa olla pirun rumia.
”En mä vihjaa mitään, mä vain heitin.”
”Hei...” Ninakaan ei tykännyt siitä, mihin juttu oli menossa, mutta sillä olikin paha tapa nähdä Seiskan ja Iltiksen toimittajia joka nurkassa ja varjossa.
”Tai onks sulla joku syykin keksiä tollasia?”
Jone ei sanonut mitään. Asko nousi pöydästä, mutta suunnisti vain miestenhuonetta kohti.
Jone huomasi nousseensa toppuuttelemaan Askoa.
Nina katsoi ylös Joneen. ”No mitä- odotat siinä? Mene perään. Tässä on ollu jo pahaa verta tarpeeksi.”
Miestenhuone oli heitä lukuunottamatta tyhjä. Jone jatkoi suoraan Askon luo, niinkuin vain ihminen joka ei piittaa tippaakan toisen henkilökohtaisesta tilasta.
”Mitä hittoa? Mehän roikuttiin vaikka kuinka paljon yhdessä silloin eka kaudella, vain me kaks. Mihin se meni?” Tai silloin Asko oli roikkunut hänen perässään. Milloin hänellä vain liikeni aikaa, niin Asko oli messissä. Se oli ollut hyvää seuraa, ja vielä imartelevaa. Oltiin istuttu iltaa ja naurettu sille kun yleisö ruikutti että oltiin taas hirveitä. Siihen tottui helposti että aamuherätyksiin toinen toi kahvit ja Askolla oli parhaat pizzataksarit pikavalinnassa jos hän ehdotti että ei mentäisi mihinkään vaan tilattaisiin. Mutta tänä syksynä? Ei sitten niin mitään. Se oli moi ja hei ja se siitä. Jone ei ollut tajunnut kuinka nautittavaa aikaisempi oli ennen kuin sitä ei enää ollut.
”Ehkä mä vaan kyllästyin odottamaan.”
”Odottamaan? Niinkuin mitä?” Askolla taas sellainen pelästynyt ilme, niin kuin se olis sanonut jotain liikaa. ”Mä vain kyllästyin, ja piste! Mä kyllästyin niihin eukkoihin jotka liehu siinä sun ympärillä, ja siihen että vain sulla oli väliä!”
Yhtäkkiä Asko tuli kohti ja Jone ehti vain ajatella Siltä meni hermot ennenkuin hänet oli paiskattu seinää vasten. Asko piteli häntä takin rintamuksesta ja hänen ilmeensä vaati Jonen täydellisen huomion. Hetken Asko oli hiljaa ja vain kiristi otettaan Jonesta. Tällä kertaa hän mietti etukäteen, mitä sanoisi.
”Sua. Mä kyllästyin odottamaan sua.”
”Häh?” Jone ei tajunnut. Hän kieltäytyi tajuamasta.
Asko hengitti syvään ja hellitti takinpielistä. Hitaasti, silitellen. ”Eli älä ihmettele jos mua ei näy seuraavalla kaudella. Aijon sanoa niille että tuomaristossa on joko minä tai sinä, ja silloin ne ottaa sinut.”
”Mutta... Ei sun tarvi...” Jone elehti voimattomasti. Mutta kyllä tarvitsi. Sen he tiesivät molemmat.
It feels somehow shamefull to write in Finnish and especially about characters that you could theoretically meet in the street. Let's not do this again.
